Ensimmäinen viikko

No niin. Onhan tässä jo ensimmäinen viikko suoritettu.

Viikko sisälsi kolme "Kävele 5 min, juokse 2 min. Pidä pieni tauko, käänny takaisin ja toista harjoittelu kotimatkalla" -treeniä, kaksi vapaapäivää ja yhden 30 min kävelyn sekä "Kävele reippaasti 5 min, juokse 2 - 3 min. Käänny ja kävele kotiin"-treenin . Suoritin muut paitsi kävelyn*.

Ensimmäiset 2 minuutin juoksut tuntuivat kamalilta. 1½ minuutin kohdalla olin valmis heittämään lenkkarit jokeen (jota juuri ylitin). Kotiin tullessa toisen pari minuuttisen viimiset 10 sekunttia oli yhtä tuskaa. Miten voikin sekunnit tuntua niin pitkiltä?

Toinen juoksukerta tuntui jo helpommalta. Olisiko mahdollista, että kunto nousis niin nopeeta vai mahtoiko olla vaan myötätuuli? Kaksi minuuttia suuntaansa tuntui, mutta ei mahdottomalta.

Kolmas satsi kaksiminuuttisia olikin jo helppo nakki. Päätinkin siis rehvastella ja juoksin 2½ minuuttia suuntaansa. Vuhuu! Hurja minä!

Ja tuossa erillisessä juoksu treenissä juoksin melko helposti** reilu 3 minuuttia.

Vapaapäivät eivät tuottaneet vaikeuksia.


Huomioita ensimmäiseltä viikolta:

- Osta uudet urheiluliivit. http://www.iltalehti.fi/terveys/2013043016963181_tr.shtml
Tuon jutun perusteella siis rinnat "juoksevat"  kilometrin matkalla 100 m ylimääräistä. Mulla oli kyllä olo, että homma meni ihan toisin päin. Tissit vetivät ainakin kilsan ku minä lyllersin 100 m.

- Osta uudet lenkkarit. Se on ihan totta, että raskaus muuttaa jalkaa. Ne lenkkarit, jotka sopivat ennen äitiyttä eivät sovi enää raskauden jälkeiseen lätistyneeseen jalkaa. Ilman rakkoja ja verenkiertohäiriöitä varpaissa on paljon mukavampi juosta.

- Kahdessa minuutissa etenemäni matka oli säälittävän lyhyt. Mutta koitan muistaa erään vaellusohjaajan sanat. Ei se ole matka vaan vauhti joka vie voimat.

- Tasaista hiekkatietä on aika paljon kivempi juosta kuin mäkistä asfalttitietä. Valitettavasti en voi asuin seutuani muuksi muuttaa... Se kerta kun kävin juoksulla vanhempieni luona oli kaikkein keveintä menoa.

- Toistaiseksi on mennyt hyvin ja on ollut ihan kivaakin, kun on huomannut pystyvänsä tähän. Tosin vielä ei ole satanut. Siinä se koettelemus sitten tuleekin, kun minähän en tunnetusti ulkoile kuin kauniilla keleillä...






* Siis ihan rehellisesti, unohdin. Kun ei tämä tälläinen juoksentelu ja harjoittusohjelma kuulu oikein vielä päivärutiineihin, niin ei sitä voi muistaa... Ja kauniin kesäpäivän vuoksi kyykin perspystyssä kukkapenkeissä ja haravoin pihaa. Ihan varmasti siinäkin tuli puolisentuntia käveltyä.


** Melko helppo = ei tehnyt mieli viskata niitä lenkkareita lähinpään jorpakkoon, jalat ei olleet hyytelöä seuraavaa puoltatuntia (vain vartin), eikä henkittäminen tuntunut vaikeimmalta asialta maailmassa (no ehkä minuutin).