4 minuutin menoa

No tulipa sittenkin käytyä Helsingissä. Kohteessa tauti helpotti ja pääsimme viettämään laatuaikaa. Tuli sitten viikon vapaapäivät vietettyä kerralla. Nyt tarvii sit vähän soveltaa tulevina päivinä...

Tänään oli vuorossa "Kävele 5 min, juokse 4 min. Käänny takaisin ja toista harjoitus kotimatkalla" -treeni. Ja kyllä se 4 minuuttia juoksu tuntu kakskertaa pidemmältä ku 2 minuuttia. Ekan juoksupätkän viimiset 30 sekunttia oli aika puuskuttamista. Höyryveturina täältä tullaan! Mut selvisin.
Kotiin päin tullessa alkoi olla tiukkaa jo 2½ minuutin kohdalla. Vielä sit tsemppasin mut viimiset 10 sekunttia oli kyllä tosi tepsuttamista.. mitä pidemmälle kello tikitti sitä lyhemmin askelin jalat töpötti.  Tietysti vaikutusta oli sillä että kotiin päin on lievää ylämäkeä, ja ei nyt unohdeta tätä aiempaa lämpimenpää päivääkään, kyllähän tällänen +20 astetta lämpö uuvuttaa ihan eritavalla kuin +18 ja siis ekaa kertaa oli uudet lenkkarit jalassa jajaja. Mutta mä tein sen! Jee hyvä minä! Ja ei tullu edes uusista kengistä rakkoja jalkaan!

Vaikka tollanen 2x 4 minuuttia on monesta varmaan aika onneton suoritus niin mulle se oli iso. Oli ihan voittajafiilis lenkin jälkeen. Aiemmin olisin lopettanut ku alkaa tuntua pahalta nyt puskin vaan eteenpäin. Samaistuin niin voimakkaasti siihen höyryveturiin.


Havaintoja juostessa:

1. Neljä minuuttia juosten tuntuu jaloissa jälkeenpäinkin. Veden juonti ennen ja jälkeen lenkin voisi olla fiksua ja myös venyttelyt... pikkasen meinaa jalkoja kramppailla tässä viisuja kattellessa.*

2. Kannattaa pukea päälle sopivan kokoisa vaatteita. Sellanen pituudesta pikkasen nafti paita ei ole paras ratkaisu. Se, jos mikä, tuntuu ikävältä ku paita hölkätessä rullautuu mahamakkaran ja rintojen väliin... On se vaan varmasti kaunista, kun valkoinen liha siinä jolkotellessa hölskyy!**

3. Synnytys ja juoksu muistuttavat toisiaan. Kuten supistuskivussa tuskaillessa, myös maitohapotuksessa auttaa hengitykseen keskittyminen. Sisään ulos sisään ulos... iihiihpuuh ja pahin kipu menee pois. Ja kappas aikakin on jo kulunut!

4. Jos juostessa näkee oman varjokuvansa, niin sitä ei kannata katsella. Etenkään, jos siitä varjoteatterista tulee ensimmäisenä mieleen vauhkoontunut hyytelöstä tehty virtahepo, joka hyllyy eteenpäin... ***





* Mutta tuleepahan kevyt iltajumppa suoritettua, kun pongahtaa säännöllisesti sohvalta ylös venyttelemään krampin yrittäessä iskeä päälle.

** Onneksi, siis todellakin onneksi, olin taas itseäni fiksumpi ja olin varoiksi pukenut pitkän ohuen paidan päälleni. Ei sitten tarvinnut kuitenkaan julkisesti esitellä sulojani... ja toisaalta eipä tolla kylätiellä onneks ole pahemmin vastaantulijoitakaan. :D 

*** Rehellisesti teki kyllä mieli siinä kohtaa lopettaa koko touhu ja hipsiä hiljaa metsiä piskin kotiin naama punaisena häpeästä ja polttaa lenkkarit nuotiolla samalla kun tanssii sen ympärillä kansantanhuja. Tietysti ensimmäinen ajatus oli, että kaikki (ketkä kaikki kun muita ei ollut?) katsoo ja miettii että kuka päästi virtahevon eläintarhasta karkuun. Mut päätinkin juosta loppuun ja palata ihan kävelytietä kotiin naama punaisena rasituksesta ja aatella et se vastaantulija (jota ei siis ollut) vois ajatellakin, et hienoa kun toikin haluaa parantaa kuntoaan ja vointiaan Hyvä sinä!