No tulipahan sekin sitten kokeiltua! Kun kaikki muut on jo muutavia vuosia kahvakuulaillut, niin mäkin pääsin vihdoin kokeilemaan millanen juttu tää on.* Ja olihan se. Rankkaa.
Tänäänhän olisi juoksuohjelman mukaan ollut juoksu päivä, mutta passasin sen. Ei pysty kaikkee tässä kerralla tekemään. Mutta kyllä tuli tuollakin hölkättyä, että pääsi sitä juoksujalkaakin nostamaan. Mut sovitaan vaikka niin, että tää korvais lauantaisen kävelylenkin ja juostaan sitten lauantaina.
Kahvakuulailu tuntui kyllä mukavalta ja liikesarjat helpoilta teknisesti jopa tälläiselle joka ei erota vasenta ja oikeaa jalkaa. Yksinkertaista mutta tehokasta. Saa nähdä missä kunnossa jalat on huomenna. Ei oo hetkeen tullut vastaavia kyykkysarjoja tehtyä. No viimeksi se nelisen vuotta sitten rugbyssa. Tuli kyllä jotenki voimakkaana scrumi treenit mieleen siinä kyykkiessä, koittaessa pitää selän suorana ja sitä rauta mähkylää puntatessa...
Ja toisaalta vahvasti tuntui olo kuin olis 80-luvun itäsaksalainen kuulantyöntäjä. Vartalon malli on ainakin sama. :D Mussa on vaan aika paljon vähempi lihasta.
Ja mahtoi olla niillä tyypeillä hauskaa, jotka kentän viereisessä tlossa istuivat terassilla ja katselivat menoa. Niiden muutaman urheilullisen ja osaavan joukossa oli sitten meitä naamapunaisena ähiseviä ja lyllertäviä ensikertalaisia, jotka meinas lysähtää jo sen 8 kg kuulan painon alle.
Jaloissa kyllä tuntuu nyt ja hartioissa. Saa nähdä mikä on aamuinen fiilis.
Tällä hetkellä tuntuu siltä, että voisin kotiuttaa yhden kahvallisen rautamöhkäleen.
Niin ja eilen oli tosiaan ohjelmassa vapaapäivä, Paras päivä. :D No tulipa kauniissa kesäpäivässä harrastettua hyötyliikuntaa. Muokkasin ja kitkin yhden kukkapenkin, ja istuttelin siihen muutamia kukkia.** Menihän siinäkin ainkaa ku kanniskeli kiviä, lapioita, multaa, kukkia, rikkaruohoja ees taas.
Mutta huomenna sitten taas juoksu jalkaa eteenpäin!
*Kuten myös Zumban kanssa, jota kokeilin n. kolme vuotta kaikkia muita myöhemmin. No se ei ollut mun juttu. No ehkä kykenen jo parin vuoden sisään kokeilemaan crosstrainingiä kun sitä tuntuu kaikka nykyään harrastavan. Niin se mun sisäinen teiniangstini taas iskee, en kyllä ku muut. :D
**Joita kaivelin kiroillen ylös erittäin kovasta ja savisesta maasta liian pienellä lapiolla. No en jaksanut isompaakaan hakea. Mutta kyllä oli vaivalloista taas. Ja minkä hiton vuoksi ne kukat haluaa kasvaa keskellä nurmikkoa kun kukkapenkki kuohkeine multineen ois parin metrin päässä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti