Tänään ohjelmassa oli "Tee vähintään 30 min reipas kävelylenkki".
Missään ei määritelty millaisessa maastossa lenkki on suoritettava. Joten kaipa ostoskeskuskin käy. Siis viime lauantaina oli ideapark-juoksu (http://www.ideaparkjuoksu.fi/). Suoritin tästä kevennetyn verison eli idepark-kävelyn.
Jos on koskaan kyseisessä paikassa käynyt, niin tietää että kyseessä on jumalaton halli, jonka päästä päähän kävely vie vähintään tunnin*. Ja tietystihän sitä pitää ravata päästä päähän useampaan kertaan, sillä juuri se liike johon piti mennä onkin siellä toisessa päässä kuin itse, koska sattui muistamaan väärin**. Lisähaastetta, ja jopa muutaman juoksu askeleen, ideapark-kävelyyn tuo kaksi alle kolmivuotiasta, jotka yhtäkkiä päättävät olla noudattamatta ennalta sovittua kulkureittiä (jonka siis äiti on muistanut väärin).
Kyllä siinä meni ainakin puolituntia. Kävely sujui tasaisessa maastossa mukavasti. Fyysisesti ei niin rankka lenkki, mutta henkisesti kyllä aika suoritus. Kahden tytön ohjaus ohi lelu-, koru- ja laukkuliikeiden sekä muovisen lehmän*** ja karusellien on hermoja ja laajoja komennussarjoja vaativaa puuhaa. Lopulta ideapark-kävely suoritettiin onnistuneesti päätökseen ja oikeat liikkeet löytyivät ja äidin vaatekaappiin ilmeistyi nyt 2 kpl juoksupaitoja, uudet juoksukengät sekä parit housut, jotka eivät ole varsinaisia juoksutrikoita, mutta menee paremman puutteessa. Tämän kokoiselle persukselle ei löytynyt sopivia jouksutrikoita... Siis välineet ennen kaikkea. Nyt ei voi ainakaan valittaa, että ei olis sopia vermeitä lenkkeilyyn. Paitsi jos alkaa sataa. Mut sitä mietitään vasta sateisena päivänä.
Tässä juoksukoulun ohessa menee toinen projekti, josta en niin hehkuta, koska se projekti on mennyt ennenkin pieleen. Eli ruokavalion keventäminen ja sen myötä myös kehon keventäminen. Kevyempää kehoa voi solla kivempi ja helpompi myös juoksuttaa. Tänään oli hyvä alku. Aamupalalla kaappiin jäi eilisen äitienpäivän herkut ja söin hedelmiä ja hapankorppua aamuteen seurana. Lounaalla nautin rapusalaatin ja katselin haikeana vieressä kun tytöt söivät ranskalaisia ja kanahampurilaista. Selätys hesestä suoritettu. Eikä nuo lapsetkaan kovin usein hesessä ruokaile, älkää hätäilkö. Itse kieltämättä vierialisin useammin kuin vyötärölle olisi hyväksi. Mutta salaattikin oli ihan ok.
Tykkään kyllä salaateista ja nyt niitä raaskii taas tehdä ja syödä, kun kasvikset ei maksa maltaita. Alkaa juurekset jo tulla korvista ulos, niin jotain raikkaampaa jo kaipaakin.
Mutta siis kevennysprojekti pohjautuu ideaan, vähemmän hiilareita ja enemmän kasviksia ja proteiinia. Lisäksi annosten pienennys ja pullapussin (ja muiden herkkujen) jättö kauppaan kuuluvat suunnitelmiin. Kohtuudella kaikkea voi kuitenkin syödä, totaalikieltäminen ei toimi mulla. Sittenhän se himotus vasta iskeekin jos ei saa jotain syödä****. Pitäisköhän itseasiassa kieltää itseltä vaikka porkkanat? Alkaisko sitten tehdä mieli syödä niitä koko ajan?
Aamu ja aamupäivä siis meni hyvin. Illalla oli kolleegoiden (= monikkoäitien) kanssa hemmottelua ja ruokailua. Ensin kävin virkistämässä viikonmittaisen rankan juoksutreenin rasittamat jalkani kauneushoitolassa ja sen jälkeen virkistävää keskustelua ja herkullista ruokaa hyvässä seurassa. Ja vähän viiniä ja jätskiä kanssa. Mut siis jos kerranki pääsee ravintolaan niin pakkohan sitä on vähän herkutella... Vai?
Mutta siis juoksut. Huomenna ois vuorossa taas juoksua. Saa nähdä pääsenkö ulkoiluttamaan pehmeät jalkani ja uudet lenkkarini, housuni ja paitani vai jääkö juoksut välistä. Alunperin tarkoitus oli lähteä huomenna Helsinkiin sukuloimaan lasten kanssa, mutta kohteessa on sairastuttu niin saattaapi reissu jäädä välistä. Se siis tarkottaisi, että lenkille on lähdettävä...
*Joskus jopa kaksi tuntia, riippuen kuinka monen liikkeen kautta tarvii tehdä kunniakierros.
**Siis jos on vieraillut viimeksi urheilutarvikeliikkeessä viime eikun edellis eikun... ööö... muutama vuosi sitten, niin onko se nyt ihme, jos ei ihan ole rekisteröinyt niiden tarkkaa sijaintia muilla shoppailureissuilla.
***Tai se tais kyllä esittää sonnivasikkaa, kun tytötkin huomasivat jalkojen välissä pippelin ja toivat sen esille niin että muutkin kanssa shoppailijat tietävät nyt, että kyseessä ei ole naaraspuolinen lehmä.
****Ja sitten sitä syödään salassa. Jos kukaan muu ei näe, että on syönyt suklaapatukan, niin eihän sitä silloin periaatteessa oikeastaan ole edes syönyt...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti