Viikko 7: lauantai ja 5 km!!!

Nyt se on tehty! Nyt se on juostu (=hölkätty)!

5 km on otettu haltuun ja selvitty hengissä. 
Matka tuntui pitkältä. Ja juoksin eri lenkkiä kuin viimeksi, nyt olin valmiiksi tsekannut matkan mikä pitäis juosta, että 5 km tulee täyteen. Ihan kiva reitti, enemmän maalaismaisemissa mentiin.  Juoksu oli ihan yhtä tuskaisaa ja takeltelevaa kuin yleensäkin. Pari päivää tuli nyt taukoa edellisestä vartin rypistyksestä niin ehkä vähän parempi fiilis oli. Ei jalat olleet ihan niin kankeat.
Alussa n. 20 min sain aika hyvin pidettyä sykkeet (mulle) kohtuullisella tasolla, mutta sitä mukaan kun uupumis painaa päälle niin sykkeet nousee vaikka vauhti hidastuu...

Kokonaiskesto lenkille oli aikalailla 45 minuuttia, joitain sekutteja päälle mut kuka niitä nyt laskee :D. Eka vaikea hetki tuli n. 10 minuutin kohdalla. Parin-kolmen minsan päästä taas helpotti, kun hetken juoksi hitaasti*.  Toinen vaikea tuli 23 minuutin kohdilla. Ja 31 minuutin jälkeen oli pelkkää vaikeaa. Viiminen 1,5 km piti sisällään kaikki jyrkimmät ylämäet, että se loppu oli aika helvettiä. Ja vaikka kuinka koitti rauhoittaa menoa lähes kävelyn asteelle niin sykkeet nousi, mut ei sitä varmaan voi ylämäessä välttääkään.
Positiivista oli kuitenkin se, että koko lenkin hengitys pysyi hyvin hallinnassa ja pahoilta hengästymisiltä säästyin.

Pitkin matkaa piti kyllä tsempata itseensä, että kyllä jaksaa. Vielä pystyy. Ei  oo hätää. Rauhallisesti vaan, askel kerrallaan. 2/3 osaa jo menty. Enää viiminen mäki. Niin vähän että sen jaksaa vaikka yhdellä jalalla hyppien...
No hetkittäin meni vissiin sen verran sujuvastikin juoksu, että kerkes miettiä myös, että tämän juostuani laitan kyllä faceen asiasta viestin. Ja että mitähän siihen kirjottais... Ja mitähän ruokaa huomenna tekis. Tulikohan istutettua kukan taimet sittenkin huonoon paikkaan. Asuukohan tossa talossa jo joku, haisi homeelta ku käytiin aikoinaan näytössä...

Ja enää en jaksa miettiä edes miltä näytän juostessa. Sen verran keskittyminen on siinä eteenpäin pääsyssä, että kerkee vaan silmäkulmassa noteeraamaan, et joku tuli vastaan ja katto vähän pitkään. Minkäs sille voi. Ihra hölskyy**. :D No aina saa katsoa ja jospa joku vaik atteli, et hitsi noinki isoluinen*** jaksaa hölkätä niin ehkä minäkin 50 kiloinen keijukainen. Tai sit ne vaan kattoo, että hullu. Vain hullut harrastaa juoksua. No kieltämättä on tässä vähän hulluks itsensä tuntenutkin välillä.


Ja hei oikeesti 5 KILOMETRIÄ!  Ihan järjetöntä. Ja mä tein sen. Oikeesti. Vielä se railu pari kuukautta sitten 2 minuuttia hälkkää tuntui haastavalta ja nyt meni 45 minuuttia! Ihmeitä tapahtuu. Uskomatonta. Siis minä sohvaperunoiden ja läskiherkkuperseiden kuningatar selvisin tästä. Tähän pystyy kuka tahansa, jos haluaa.**** Enempi tässä on kuitenkin henkistä kanttia, sinnikkyyttä, päättäväisyyttä ja pitkäjänteisyyttä vaadittu kuin fyysistä kanttia.

Mut nyt mä meen sohvalle syömään suklaata. Oon sen ansainnut, vaikka vaaka ei siitä tykkäiskään.












* Aina välillä oli sellainen olo kuin unissa on välillä, että vaikka kuinka juoksee minkä jaloistaan pääsee niin ei liiku yhtään eteenpäin... Tuntu, että matka ei etene lainkaan vaan juoksee paikoillaan, mut kummasti ne maisemat silti vaihtu.

** Tässä kohtaa voi kuvitella mielessään sellästa jälkkärihyytelöä, joka tutisee lusikassa. Mun keskivartalo on sellasta. Kiitos ylipainokilojen ja kaksosraskauden venyttämän nahan..

*** buahhhahhaa tää on mun lemppari läskiyttä vähättelevä ilmaisu. Aika harvalla on oikeasti isot luut.

**** Tietty jos nyt on joku fyysinen ongelma, vaikka polvi paskana niin se voi vähän haitata...

Viikko 7: keskiviikko

Vuorossa oli "Tee rauhallinen ja rento 15 min juoksulenkki." 
Joo-o. Täytyy kyllä sanoa, että rento ei kuvaa eilistä menoa. Olis tarvinnut venytellä kunnolla myös lepopäivänä, eikä pelkästään lenkin jälkeen maanantaina. Oli nimittäin melko kireät ja jäykät jalat eilen.
Tiistaina olikin pakko pitää lepoa, kun vasen jalka tuntui hieman aralta. EI varsinaisesti ollut kipeä, mutta kävellessäkin välillä vähän vihlaisi tia aristi. Katsoin paremmaksi taas vaihtaa lepoa ja juoksua päittäin.

No mutta 15 minuuttia ei sinänsä ollut paha. Nyt se jo tuntuu ihan kivalta paätkältä juosta, mutta jalkojen kankeus teki etenemisestä työlästä ja kiepeää. Ei olis kyllä varttia pidempää jaksanutkaan.
Mut siitä huolimatta, että kokonaisuudessaan tuntui juoksu varsin kireältä, hetkittäin se sujui paremmin. Mikä tietysti kostautui heti... Eli heti kun alkoi juoksu tuntua kevyemmältä, huomaamattani kiristin tahtia, jolloin jalat muuttui taas entistä kireämmiksi. Ja yritin juosta mahdollisimman alhaisilla sykkeillä ja oikeastaan sykkeitä seuraamalla huomasinkin, että nyt vauhti kiihtyy. Ja sitten ku jalat väsyy ripempään tahtiin niin pitää tehdä enempi töitä myös siinä hiljaisemmassa tahdissa, niin sykkeet oli aika vaikea saada pidettyä maltillisissa lukemissa. Tasaisen rytmin ylläpitämiseen pitää vielä panostaa...

No aika hyvin sain pidettyä sykkeet 160-168 välillä, paitsi lopun iso ylämäki nosti hetkeksi jopa 180 puolelle. Mutta rauhallinen osuus onnistui kohtuullisesti. Rento ei. Aika jäykkää menoa oli.

Tänään pitäis juosta taas 5 km ohjelman mukaan. Saa nähdä kuinka pitkän lenkin pystyy juoksemaan, jos tänäänkin on yhtä jäykkää venettelyistä huolimatta. Tai jos illalla sataa kaatamalla, pidän option juosta vasta huomenna.

Viikko 7: maanantai 4,3 km!

Jeejeejee!

Juoksuohjelmassahan oli siis, että sunnuntaina pitäis juosta 5 km lenkki. Mutta viikonloppuna oli muuta ohjelmaa. Jäi kaikki juoksuohjelman treenit tekemättä. Siis kyllä mulla oli tarkotus käydä perjantaina vähän kävelyllä ja lauantaina pienellä juoksulenkillä mutta... Perjantai meni pyykkiä pestessä ja pakatessa viikonlopun reissua varten ja lauantaina en kerennyt.* Lauantain ilta menikin häitä juhlistaessa ja sunnuntai no... häiden juhlintaa muistellessa. Eli jäi viinkonlopulla lenkkeilyt välistä.

Eli maanantain vapaapäivä muuttui juoksupäiväksi.

No vähän kankeasti meni juoksu, kai se monen päivän tauko + viikonlopun riennot teki sen, että jalat oli hapoilla aikalailla ekan kilsan jälkeen loppuun asti. Hetkeksi aina helpotti ja taas iski järjetön hapotus. Ja koitin juosta rauhallisesti ja pitää sykkeitä mahdollisimman alhaalla, onnistuikin n. puoleen väliin asti. Sitten alkoi selkeästi voimat vähetä ja piti tehdä enempi töitä, että askellus pysyy juoksun puolella.
Lenkille lähtiessä ajattelin, että juostaan nyt edes se 3,5 km lenkki. Mutta jos tuntuu kohtuulliselta, niin kokeillaan vähän lisää... No eihän se juoksu hyvältä tuntunut yhtään. Mut päätin sit lopulta, että ei tää tän pahemmakskaan tää olo mene niin juostaan sit vähän lisää. Mittaa tuli sitten lopulta yhteensä 4,3 km. Eihän se paljoa jääny lopulta siitä 5 km, että ehkä senkin olis pystynyt...
Olo oli lenkillä kyllä ku vanhoissa piirretyissä, joissa oli toisella olalla piru ja toisella enkeli. Sellanen pään sisäinen väittely kävi, että juoksenko enempi vai en. Että jaksanko vaiko en eli kuvittelenko että en jaksa. No päätin sitten, että jos olen kotitienhaaran kohdalla niin, että aikaa on kulunut alle 28 minuuttia niin juoksen vähän lisää. Olin siinä ku aikaa oli kulunut 26,5 minuuttia. Eli vähän lisää siis, vaikka pahalta tuntuikin. Sitten lähestyi eka tienhaara mistä vois kääntyä taas kotiin päin. Mutta sitten mietin, että riittäiskö se 4 km lenkin täyttymiseen. Hassua ku pään sisällä toinen ääni sanoo, että 'mitä väliä tuleeko 4 km täyteen, ihan paska fiilis jo mennään kotiin, että loppuu tää tuska' ja toinen ääni vakuuttaa, että 'kyllä sitä vähän vielä jaksaa, mennään seuraavasta niin tulee ainakin se 4 km täyteen, ja ku valmiiksi jo pahalta tuntuu niin mitä väliä'.
No hölköttelin sitten vielä vähän pidemmältä ja netin reittipalvelun mukaan matkaa tuli n. 4,3 km. Aikaa meni 38,5 minuuttia.

Suurinpiirtein puoleenväliin asti sain pidettyä sykkeet alle 170, mutta sitten nousi ja ihan viimiset pari ylämäkeä oli sen verran tiukkoja, että nousi yli 180. Keskisyke oli 171 ja huippu kävi 184. Kaloreita kului 274.

Tuntuu hyvältä. Ja ei ole paha jumitus näin seuraavanaa päivänäkään. Ei se 5 km enää kaukana ole, ehkä ens viikolla tulee jo täyteen.

On se ihmeellistä mihin sitä pystyy ku vähän yrittää.









* Siis kun ihan silleen vahingossa otin sitten päivänokoset... Pesin aamusta muutaman maton ja aurinko paisto ihanasti ja aattelin, että hetkeksi pistän nurtislle viltin päälle pitkäkseni ja lähen sitten lenkille... heräsin pari tuntia myöhemmin. Onneks mamma hoiti muksut :D No sitten pitikin jo alkaa laittautua illan juhlia varten ja juoksut jäi. Mut kyllähän häissä sitten tuli vedettyä parit humpat...

Viikko 6: keskiviikko

Jippijaijee!

Siis siitä hyvästä, että omia rajoja on taas venytetty. Mää oon lähinnä ihmeissäni, että musta löytyy tälläistä päättäiväisyyttä enkä ole luovuttanut. Mun perisynteihin on kuulunut luovuttaminen siinä kohtaa kun alkaa tuntumaan pahalta (siis ennen ku oikeesti tuntuis pahalta)*. Nyt olen venyttänyt rajojani ja tahtoani ja olen selvinnyt. Mahtavaa. Vaikka ei aina tunnukaan hyvältä, niin silti on eteenpäin menty.

Tänään  mentiin eteenpäin 24 minuutin verran. Siis sehän on jo melkein puolituntia! Tänään siis ohjelmassa oli "Juokse 12 min, käänny. Juokse 12 min kotia kohti taukoa pitämättä" -harjoitus. No mä jätin taas kotiin päin kääntymiset ja juoksin lenkkiä. Ja juoksin = hölkkäsin siis 12+12 minuuttia putkeen eli 24 minuuttia.
Juoksusta jäi hassu fiilis. Juoksu tuntui tosi vetelältä, ja vauhti oli aika hidasta. 24 minuutissa etenin n. 2,8 km eli keskimäärin vähän hitaammin kuin aiemmin. Hassua tässä oli se, että vaikka hölkkä oli vetelää ja sai tehdä joksenekin kovasti töitä niin hengittäminen oli kevyttä ja helppoa. Silti sykkeet oli aika korkealla. Ja toinen hassu juttu. Vaikka jalat oli raskaat ja meno löysää ja piti tosissaan tehdä töitä, että pysy edes joku rytmi, niin tuntui, että olis jaksanut pidempäänkin. Outoa. Mutta ihan jees fiilis jäi kokonaisuudessaan. Ja hemmetti soikoon! 24 minuuttia!

Menin taas tuota 3,5 km lenkkiä, jonka ajattelin maanantaina kokonaisuudessa juosta. Nyt juostessa ei jäänyt vajaaksi kuin n. 700 m** eli eiköhän siitä maanantaina selvitä, ja jos tuntuu olo kohtuulliselta, niin teen pienen kiepahduksenlisää ja lenkille tulis kokonaisuudessa mittaa n. 4 km. Katotaan sitten mikä fiilis on. Nyt siis kävelin viimiset sadatmetrit ja aikaa kaikkineen lenkkiin meni 30 minuuttia eli juosten pitäis mennä vähän vähemmän.

Tän lenkin keskisyke oli 172 ja huippusyke 184. Aika tykytystä. Kaloreita kului 190 ja risat.

Niin ja muutama viesti aiemmin pohdin sitä hyvän olon tunnetta. Tänään se tuli lenkin jälkeen suihkussa. Itse suoritus on yhtä helvettiä, mutta kun sen on tehnyt ja saa pestä hiet iholta, tuntuu tosi hyvältä. Hyvillä mielin sai lösähtää sohvalle tänään.








* Ja tämä asia pätee myös muihin elämän osa-alueisiin, ei pelkästään liikuntaan. 

** Ja siis se aika loppui juuri kivasti ennen ku alkoi tuon n. 700 metriä pitkä YLÄmäki osuus. Pelkkää ylämäkeä kotiin päin... 

HUOMIOITA LENKKIPOLULTA: Älä laita sellaisia pikkareita jalkaan, jotka alkaa ikävästi hiertää pervaossa... 

Viikko 6: maanantai (tai oikeasti jo tiistai)

No niin viikko meni taas sairastellessa... Jokohan alkais riittämään? Tuntuu että viikon saa olla terveenä ja taas joku tauti iskee päälle.

Niin se sitten koitti taas tervepäivä ja lenkkipäivä.
"Juokse 9 min. Käänny pitämättä taukoa. Juokse 9 min kotiin." -harjoitus oli ohjelmassa eilen. Rankalta tuntui viikon tauon jälkeen, mutta jaksoin. Alussa juoksu tuntui jopa mukavalta. Siis tuntui että askeltaminen oli jotenkin kevyttä ja rullaavaa. Sellaista fiilistä harvoin on. Nopeastihan se olo kyllä katosi. 11 minuuttia meni ihan ok ja sen jälkeen alkoi todella puuduttaa. Sitten alkoi sellanen minuutti minuutilta eteneminen. Koko ajan tsekkas kelloa ja aina vaan ajattelin, että kokeillaan nyt vielä yksi minuutti, ja vielä yksi minuutti ja vielä minuutti. Ja lopulta se täyttyi se 2 x 9 minuuttia. Ja viimiset 500 metriä oli ylämäkeä. Välillä loivempaa ja välillä jyrkempää. Kyllä oli jalat hyytelöä lopussa. Ja kotiin päin aika loppui n. 100 metriä ennen kotia. Eli vähän hitaammin tuli kotiin päin hölköteltyä.

Niin ja sykemittari kertoi, että keskisyke oli 168, huippusyke 179. Kaloreita kului joku 140 ja lenkin pituus 20 minuuttia. Muita tietoja en muista, enkä jaksa kaivaa niita mittarista.


Ja tän viikon lopulla (sunnuntaina) pitäis juosta 5 km. Not gonna happen. Ensinnäkin: A) lauantaina on tiedossa häät ja sunnuntaina on tietty vähän krappe juhlinnasta, että jää kyllä juoksut juoksematta. Menee siis maanantaille. B) en kyllä jaksa vielä 5 km juosta. Nyt juoksin 18 minuutissa n. 2 km ehkä vähän yli. 5 km tällä vauhdilla tekis ajallisesti 45-50 minuuttia. En jaksa niin kauaa hölkötellä...
Eli tarvii alentaa matkatavoitteita. Jos nyt ottais tavoitteeksi sitten, että viikon päästä juoksisi tuon 3,5 km lenkin kokonaan. Siihen menee ehkä reilu puoli tuntia. Ehkä siihen pystyis.


Tänään onkin kävelylenkin vuoro. Nää on mukvia treenejä. Leppoisia. :)

Taas tauolla...

Joo. Kyllä se vaan iski sittenkin flunssa. Ei ollut ehkä paras liike tuo sunnuntainen lenkki, mutta tulipa tehtyä.

Nyt toivon taas, että tää tauti menis nopeasti ohi.

Ärsyttää kun on näin usein kipeenä. Tuntuu, että ei tässä juoksuasiassakaan pääse kehitystä tapahtumaan, kun aina tulee taukoa. Mutta hitaasti ja melko varmasti.


Toinen hitaasti ja melko varmasti etenevä projekti Ohukainen etenee myös. Vähän kerrallaan on painoa lähtenyt. Koitan tässäkin nyt muokata ajatusta, että jos tää paino on vyötärölle kertynyt 5 vuoden aikana, niin ei se kuukaudessa häviä vaan vaan hitaasti. Pieni muutos kerrallaan.

Viikko 5: sunnuntai

No niin. Koitti taas sellainen päivä, että ei vaan kertakaikkiaan pysty suorittamaan ohjelmassa ollutta treeniä. Tänään "Juokse 15 min rauhallisesti. Käänny, kävele ja juokse kotiin" oli mahdoton rasti.
12 minuuttia hölöttelin ja sitten ei pystynyt enempää. Tuskamittarilla mentiin oikeestaan alusta asti 8-9 luokkaa ja viiminen minuutti 9½. Syy tähän taitaa olla hieman tukkoisen oloisissa hengitysteissä. Pari päivää nenä on ollut osittain tukossa ja kurkku vähän karhea. Tavallaan kuin flunssassa, mutta ei ole kuitenkaan flunssainen olo. Eikä mun pitäis olla millekkään allerginenkaan. En tiedä mikälie sit vaivaa. Mutta hengittäminen oli todella raskasta ja tosi pian alkoikin hengästyttää pahasti ja samoin hapottaa jalkoja.
Kotiin päin tulin uhmaten oloa aina 2-3 minuuttia kävellen ja 2 minuuttia hölkäten. Niin että kävellessä hengitys tasaantui ja jaloissa pahin pakotus helpottaa. Ei todellakaan voi mistään nautinnosta puhua yhtään tällä kertaa.

Tekniset tiedot: Kesto 27 minuuttia. Kaloreita kului 195. Keskisyke 164, huippusyke 178.

Mietin kyllä että lähdenkö ollenkaan, mutta tässä projektissa on tullut jo aika monta taukoa sairasteluiden ja muiden vuoksi niin pakko oli mennä testaamaan. No nytpä tiedän että ei tunnu kivalta. Tarvii sitten tutkailla millainen olo huomenna on. Pahensiko tukkoisuutta vai oliko mitään merkitystä. Mut tämän tukkoisen fiiliksen vuoksi pidin eilen vapaapäivän (joka olis pitänyt olla tänään ja suoritin tänään siis eilisen juoksun) ja eilen oli kyllä pahempi olo kuin tänään. Josko huomenna olis sit parempi...

No viime perjantaina nautin kuitenkin kesäisestä päivästä lasten kanssa. Ohjelmnassa oli tunnin kävelylenkki ja käytiin lasten kanssa sit ulkoilemassa. Tytöt istui rattaissa ja äippä työnteli. Menin vähän eri reittiä ku aiemmin ja löytyikin ihana maalaistunnelma. Kukat kukki tienvierillä ja puut suhisi ympärillä. Oli oikein rentouttava lenkki ja tytötkin jaksoi hienosti istua paikoillaan. Kunhan heille aina välillä poimi ihania kukkia pideltäväksi. Onhan tuo kävely mukavaa ja rentouttavaa vastapainoa tuolle ööö tuskastuttavalle ja tahdon voimalla suoritettavalle juoksua muistuttavalle liikuntamuodolle.

Näillä eteenpäin kohti viikko kutosta. Alkaa olla tämä projekti vähän niinkuin puolivälissä...