Juoksuohjelman mukaan tänään olisi pitänyt olla siis vapaapäivä, mutta vietinkin sen jo eilen, että jalkaparkani palautuvat kahvakuulakyykkäilystä. Eilinen siis menikin nautiskellessa ihanasta kesäpäivästä, synttärijuhlista grillailusta ja leffasta. Oikein rentouttava vapaa päivä, mitä nyt sitten tämä toinen projekti eli pyrkimys ohuemmaksi sai ehkä hieman hidastetta, karkeista, jätskistä, pasteijoista ja grilliherkuista. No arki alkaa ja takaisin ruotuun...
Mutta tänään kävin kuitenkin juoksut juoksemassa, vaikka sohva huuteli kyllä äärimmäisen tehokkaasti. On kyllä annettava nyt pisteet itselleni, etät todella lähdin sinne lenkille, vaikka mieli olis tehnyt jättää välistä. Aiemmin niin olisin tehnytkin. Ja kaikenlisäksi olisin rojahtanut sinne sohvalle namipussin kanssa. Ja sittenhän se olo vasta hyvä olisikin. :D No sohva kutsui, mut lenkkarit vedin jalkaan. Kävin taas vasta yhdeksän aikaa illalla juoksulla, ku ei oikeen kykene helteessä pinkomaan.*
Onneksi sain taas lenkkiseurakseni ne tsiljoona hyttystä. Oliskin ollut tosi yksinäistä muuten.
Fiilis oli hyvä ja juoksukin sujui huomattavasti paremmin kuin viimeksi. Ohjelmassa oli "Kävele 3 min, juokse 4 min. Pidä pieni tauko, käänny ja juokse 4 min, kävele 3 min" -harjoitus. Ekat neljä minuuttia meni ihan ok, viime sekuinneilla alkoi tuntua pahalta, mutta olisin ehkä enempikin jaksanut. Ja eteninkin hitusen pidemmälle kuin edelliskerralla. Ja kotimatkalla oli taas tuskaa, mutta selvisin. Tuskan syy oli se että lähes koko neliminuuttisen juoksin pientä metsäpolkua YLÄMÄKEEN. Olen vältellyt** ylämäkiä, etten "kuolisi" matkalle, mutta nyt piti*** sitten hipsutella mäkeä ylös. Olipa kyllä rankkaa. Mut selvisin siitäkin. Hyvä minä, siis todellakin juoksin tai no hölkkäsin tai oikeastaan raahustin juoksuaskelta muistuttavalla tyylillä mäen ylös. Ne hyttyset tais kannustaa pysymään liikkeellä. Hyviä tsemppareita! Kannattaa kokoilla! Niin, että ehkä ens kerralla vois laittaa vaikka jotain hyttyskarkotetta nahkaansa...
Vasen jalka kyllä tuntui lopussa raskaalta. Siis jännä homma ku oikea jalka jaksias mennä mut vasen haluais pysähtyä. No raahautuihan se sitten kotiin asti mukana, mut pohjetta meinaa vähän krampata. Iltapalaksi lisää vettä, magnesiumia ja venyttelyjä.
Niin siitä etenemisestä. Mun juoksuvauhtini on toooooodella hidasta. Mittailin tänään juoksun jälkeen vähän karttaohjelmalla, niin taitoin 4 minuutin aikana n. 500-600 metriä. Hihhii. Huvitaa vähän itseäkin. Jos vauhti pysyy samana (500m/4min) tunnin verran niin silloin juoksisin 7,5 km. No on se vähän nopeampaa ku kävellen. 10 km lenkkiin menisi siis 1h 20 minuuttia.
Se sitten, että pysyykö vauhti samana koko matkan ja paraneeko vauhti ylipäätään vielä ja mikä sitten onkaan sopiva vauhti, että pystyis juoksemaan 10 km on mystisiä asioita, jotka ehkä selvii ajansaatossa. Mutta tulipa tsekattua. Parin-kolmen viikon päästä voi taas kattoa onko tapahtunut muutosta.
* Niin ja siis ysin aikaankin mittäri näytti vielä 25,7 astetta että helteenpuolella sekin taisi olla, mutta huomattavasti vähemmän kuin päivällä 30,3 astetta.
** Mikä on aika mahdotonta, kun asuukin mäen päällä... ja muutenkin asuinseutu on mäkistä.
*** Siis ihan vahingossa JUOKSIN OHI siitä helpommasta polusta. Tais olla liikaa vauhtia (no ei ollut) tai ajatukset jossain muualla (no todellakin). Oli sitten tultava jyrkempää reittiä kun en viittinyt takispäinkään käätyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti