Viikko 4: perjantai

Mä en todellakaan muista millon olisin (jos ikinä) juossut eli hölkötellyt 15 minuuttia yhteen menoon. Tänään sen tein. Voi hurja ja ihme!

Eli tänäinen harjoitus oli seuraavanlainen: "Juokse 15 min rauhallisesti, käänny ja kävele kotiin".

Huhhahhei. Melkein uuvutti jo ajatus etukääteen vartista. Ja tuntuikin siltä, että jalat menee alta jo ekan 100 metrin jälkeen. No ei siinä sit muuta ku että p**kele nyt mennään vaikka väkisten. Ja kyllä se sitten siitä lähti. Ehkä alussa menin liian vauhdikkaasti. EI meinaa millään osata mennä tarpeeksi hiljaa. Pää ei jotenkin käsitä, että kroppa on oikeasti tosi huonossa kunnossa ja vauhtia ei riitä tällä kunnolla ja massalla. Pää halauis mennä nopeempaa, mut jalat ei tuu mukana. Ne vaan väsyy...

No tuskamittarilla* ekat 11 minuuttia meni tasolle 6, siihen asti rytmi ja ryhti  pysyi kohtuullisena ja hengitys kulki ihan jees. Jalat tekivät työtä ilman äänetöntä kiroilua.
Ja sitten seuraavat 4 minuuttia oli 8 tasoa. Hengittäminen tuntui vaikealta, ihan ku ei sais keuhkoja vedettyä täyteen ja jalkoja hapotti ja ne tuntui taas kahdelta betonipossulta**. Todellista sinnittelyä oli (ja sitä äänetöntä kiroilua) ja tossa kohtaa olikin pakko vilkasta kelloa ekaa kertaa, melkein teki pari kyyneltä mieli tirauttaa ku tajus että vielä pitäis reilu kolme minuuttia jaksaa. Mutta hitaasti ja lyhyemmällä asennolla eteenpäin. Ajatukset piti oikein keskittää ryhdin ylläpitoon ja hengittämiseen.
Viiminen minuutti oli taas helpompaa. Johtunee siitä että se oli loivaa alamäkea. :D Ja vielä lopussa kiritin 15 sekunttia kaikilla voimilla ja vauhdilla, että pääsin alikulkusillalle asti. Mä jumankauta tein sen! Siis Vartti Juoksua! On tälläselle sohvaperunalle kyllä aika suoritus jo.

No mutta jottei ihan pilvissä leijailtais, niin otetaan kunnon romahdus alaspäin. Juoksuohjelmassa lukee, että "Pystyt jo juoksemaan 2,5 km". Niin no ehkä pystuisinkin, mutta en kyllä vartissa. :D Juoksin vartissa n. 2 km. Että ihan mun vauhtini ei riitä ton ohjelman mukaiseen. Tiettyhän se sitte ketuttaa ku ei pärjää niinku pitäis. Tää on niin tätä. Mä tiedän kyllä, että omalla tahdilla pitää mennä, omien voimien, kykyjen, kunnon ja taitojen mukaan. Mut silti harmittaa. Vähän kyllä epäilen että ihan tän ohjelman lopussa en vielä 10 km juokse. Mut ehkä muutama viikko sen jälkeen...

Oli miten oli, iloitsen siitä, että 15 minuuttia on edetty putkeen juoksuaskellusta muistuttavalla tyylillä.







* Tuskamittarissa 1 edustaa 'lähes miellyttävää' olotilaa ja 10 'hampaat irvessä, verenmaku suussa itkua ja oksennusta pidätellen' olotilaa

** Ja valitettavasti ulkomuotokin on jaloissa betonipossumaista. Ei oo mulla joo missinssääriä...