Viikko 4: Sata salamaa ja muita kokemuksia!

Olin tässä su-ke reissussa kotopuolessa. Kaikenlaista synttärikestiä riitti. Uh. Olo on turpea kaikesta kahvittelusta ja epäsäännöllisestä ruokailusta ja liian vähäisestä veden nauttimisesta. Projekti Ohukainen on aika huonoissa kantimissa.

No mutta mennään asiaan sen suuremmin morkkiksia purkamatta. Lähdetään juoksuun.


Maanantaina oli ohjelmassa "Kävele 2 min, juokse 5 min, pidä pieni tauko. Käänny, juokse 5 min ja kävele 2 min" -harjoitus.
Joo kun kerranki oli lapsille hoitaja niin päätin mennä jo aamupäivästä. Vedin reippaana tyttönä kamppeet niskaan ja sanoin heipat mammalle ja muksuille ja menin pihalle. Ja mitä tapahtuu. Heti kun ovi sulkeituu takana alkaa taivas jyristä. No eipä mitään. Kattelen, että aika kaukana tuntuis ukkonen olevan, että kyllä tollasen 20 minsan lenkin kerkee vielä menee.
Eka juoksupätkä meneekin ihan mukavasti, mitä nyt taivaanranta muuttuu joka askeleella mustemmaksi. Samaa tahtia kun jaökoja alkaa painaa niin synkistyy taivaskin. Samalla kun kello piippaa et 5 minuuttia on juostu niin rysähtää ihan lähellä, siis muutaman kilsan päässä. Ukkonen ehtikin nopeesti päällee...
Ja voi kuulkaa voin sanoa, että kyllä se pieni salamointi ja jyrähtely pistää jalkoihin liikettä... Tuli aika lyhyt tauko, just sen verran et sai hengitystä vähän tasaantumaan ja sit pingottiin kotia kohti. Koko ajan piti vaan ajatella, että ihan rauhassa vaan. Jos menee liian kovaa niin voimat loppuu ja matka kestää entistä kauemmin. No vedin kyllä itseni ihan piippuun... mutta jaksoin juosta sen 5 minuuttia kotiinkin päin. Ja ihme kyllä selvisin kuivana ja ilman raekeita päähän. Viimiset pari minuuttia kevelin pienessä tihkusateessa. 10 metriä ennen ulko-ovea salama iski ihan porukoiden talon taakse. Siinä kohtaa tulikin aika helvatinmoinen kiire sisälle. Ja hyvä että sain lenkkarit jalasta, kun taivas repes ja vettä tuli ku saavista kaatamalla. Ajoitus kohdillaan. Vai miten sen sanois.

No illalla oli kyllä jalat ja niska vähän jumissa. Tais vähän tulla jännitettyä lihaksia lenkillä...


Tiistaina sitten vuorostaan piti suorittaa "Kävele 1 min, juokse 5 min. Pidä ½ min tauko. Käänny
juokse 5 min. ja kävele 1 min" -harjoitus. Oikeastaan lyhyesti ja ytimekkäästi vois todeta, että juokseminen eli hölkkä tuntui todella pahalta, mutta tein sen ja selvisin. Onnittelin itseäni sen jälkeen. Vaikka juoksu osuus tuntui todella pahalta, pahemmalta kuin aikoihin, niin silti tuli olo, että tästä voi tulla jotakin. Vaikka oma olo oli ihan täysin juoksemista vastaan, jaksoin silti juosta kun vaan päätin sinnitellä. Ja vaikka juoksin todella hitaasti, juoksin melkein yhtä pitkälle kuin maanantaina ja ensimmäistä kertaa myös juoksin lähes tulkoon täysin yhtä pitkän matkan toisella juoksu pätkällä. Osasin siis jakaa voimani oikein jatasaisesti, kun niitä ei juuri edes ollut.


Huomioita lenkkipolulta:

1. Kun alkaa todella uuvuttaa, ryhti lysähtää ja juoksee kumarassa ja etukenossa. Tästä syystä hengitys on vaikeampaa. Ja etukeno asento vaikeuttaa myös jalkojen käyttöä. Jolloin alkaa uupumaan entistä enemmän... Noidankehä on valmis. Silloin kun alkaa uuvuttaa, pitää entistä kovemmin pitää ryhti hyvänä, jotta voi hengittää kunnolla ja jalat ei tuntuisi niin painavilta. Hengittäminen kun jotenkin vaan helpottaa oloa ja kevyemmät jalat nyt on mukavemmat. Tarvittais vissiin niitä kuuluisia keskivartalon syviälihaksia* treenata, että jaksais itteään kannatella. Nyt piti tehdä oikein tosissaan töitä niillä kaikilla olemassa olevilla vatsa- ja selkälihaksillä** että jaksoi olla ryhdikkäästi. Että kaipa se kahvakuulailu on ihan hyvä laji tähän rinnalle.

2. Huonosti nukutut yöt ja huonosti syödyt päivät tuntuvat todella paljon myös lenkillä. Juokseminen on todella raskasta, kun koko kroppa on uuvuksissa jo valmiiksi ja on väsynyt, niin ei jaksa oikein keskittyä tekemiseen. Hyvä etten välillä unohtanut nostella jalkoja, kun olin tiistaina lenkillä.

3. Pitää pukeutua hengittäviin asuihin. Collegatakki ei ole hyvä lenkkivaruste. Ja kun tässä koko ajan pitäisi pitempään juosta, niin hengittävät ja hikeä siirtävät vaatteet ovat varmasti tarpeen. Voin sanoa, että muutenkin kostealla kelillä juostessa pukkaa hikeä hyvin ja takki joka vaan imaisee hien ja muuttuu märäksi ja liimautuu kiinni ikävästi ihoon ei todellakaan ole mukavaa lenkkiseuraa...




Niin ja tänään olikin lepopäivä. On mennyt aika hyvin reissun univelkoja kuittaillessa sohvalla. Toisella silmällä koittaa vahtia lapsia ja toinen nukkuu...









* joita en siis omista, kuten arvata saattaa

** joita en myöskään juurikaan omista. Keskivartaloni on muodostunut lähinnä rasvakudoksesta ja raskausarvista..