Viikko 3: Perjantai, 5 minuuttia!

Nonni. Se on taas (juoksu)askel otettu eteenpäin. Tänään oli "Kävele 2 min, juokse 5 min ja pidä pieni tauko. Käänny, juokse 5 min ja kävele 2 min." -harjoitus.

Edellisessä viestissä purnasin sitä, kun tuntuu niin pahalta ja mahtaako hommasta ikinä tulla nautinnollista. Minua valaistiin hyvillä linkeillä ja kokemuksilla. Kiitos niistä! Niistä viisastuneena, totesin, että tää homma tulee tuntumaan tosi pahalta pitkän aikaa ja ilo ja nautinto tulee sit joskus. Ehkä. Ja rauhallisesti pitää aloittaa, omaan tahtiin. Vinkit hattuun ja hölkälle.

Se lisäminuutti oli etukäteen henkisesti iso juttu. Että jaksanko oikeesti hölkätä VIISI minuuttia. Tämä huoli mielessä, päätin lähteä liikkeelle rauhallisesti ja maltillisesti. Ja siis mitä kävi? Eka 5 minuuttinen ei edes tuntunut kauheen kamalalta. Siinä vaiheessa ku aika päättyi ja kello piippas niin olin ihan et whaaat, joko se meni? Tärkein juttu taisi olla jaksamisen kannalta se, että hengitys pelas. Rauhallinen rytmi pysyi ja jaksoin hengitellä tasaisesti. Lisäksi katse  oli suunnattu kauas eikä metrin päässä kengistä, kuten yleensä. Parempi ryhti paransi  myös hengitystä ja jalkoja oli helpompi liikutella. Ja vaikka juoksin rauhallisemmin, ei se hirveesti vaikuttanut juostuun matkaan. Meno oli tasaisempaa loppuun asti ja totaali uupumusta ei tullut. Ja ehdin jopa ihailla niitä maisemiakin vähän.

Kotiin päin tullessa meni ihan mukavasti. 3,5 minuutin kohdalla jalat alkoi vasta tuntua todella raskaalta. Ei puhettakaan rullaavasta juoksusta*. Mutta hitaasti taapersin eteenpäin. Ja kaiken lisäksi viimeinen reilu minuutti oli loivaa ylämäkeä. Huh. Kyllä alkoi jaloissa tuntua. Mut lopulta kävi niin, että hölköttelin 10-15 sekunttia ekstraa. Ihan vaan koska halusin päästä tiettyyn tienhaaraan asti. Aikamoista. Mut nyt se viis minuuttinenkin on selätetty. Henkinen kynnys ylitetty. Joten kohti uusia tuskia!

En tiedä onko muilla vai onko vaan oma ongelma, mutta juoksun jälkeen kävellessä mun nilkat alkaa pakottaa tia jomotella tai miten sen nyt kuvais. Ovat silleen tosi jäykät. Juostessa vissiin nilkka tekee erilaista liikettä ku kävellessä, ku tuntuu, että askeltaessa kävellen nilkka ei meinaa myötäillä jalan liikettä. Ärsyttävää. Menee muutamassa minuutissa ohi. Mietin vaan, että johtuuko mun vanhasta nilkkavammasta vai juoksenko jotenkin ihan päin kuusta, vai onko ihan normaalia rasitusta... Tai sitten ei pidä enää kävellä. :D Lenkit tulee vain 5 minuutin pituisiksi ku tarvis vaan juosta. Ni että onhan se persiistä, ku ensin tuskalla koittaa saada juoksut juostua että pääsis vaan kevyesti kävelee niin sitten se kipu vasta iskeekin... Niin että millon sit tuntuu hyvältä?!**


Ai niin ja juu eilen kävin kävelyllä. Ei menny ehkä ihan sääntöjen mukaan, ku oli ohjelmallinen päivä. Mut aamusta lähdettiin likkojen kanssa leikkipuistoon mutkan kautta. Et tuli sit ehkä 20 minuutin kävelylenkki, mut kyllä se tuplisten työntö tuo siihen lisäpuhtia. Enempään ei ollut aikaa, et muksut saa hetken riehuu ennen 3-vuotisneuvolaa. Nyyh, niin ne mun vauvat kasvaa. Ja nyyh, kannan kyllä edelleen ekstroineen niitä vauvakilojakin kolmen vuoden jälkeen...
Ja illalla paransin henkistä hyvinvointia yksillä kaverin kanssa. Päivän paras treeni.






* No en kyllä sanois toisaalta mun hölköttelyä rullaavaksi muutenkaan. Mut kyllä jalka sentään alussa nousee enemmän kuin sentin maanpinnasta. Jos olis tullu isompi oksa tielle niin oisin varmaan siihen kompastunut... 

**No ehkä näin neljän tunnin päästä henkisesti, kun on käynyt sen treenin tekemässä ja selvinnyt siitä. Fyysisesti ei kyllä tunnu yhtään hyvältä.