Jeejeejee!
Juoksuohjelmassahan oli siis, että sunnuntaina pitäis juosta 5 km lenkki. Mutta viikonloppuna oli muuta ohjelmaa. Jäi kaikki juoksuohjelman treenit tekemättä. Siis kyllä mulla oli tarkotus käydä perjantaina vähän kävelyllä ja lauantaina pienellä juoksulenkillä mutta... Perjantai meni pyykkiä pestessä ja pakatessa viikonlopun reissua varten ja lauantaina en kerennyt.* Lauantain ilta menikin häitä juhlistaessa ja sunnuntai no... häiden juhlintaa muistellessa. Eli jäi viinkonlopulla lenkkeilyt välistä.
Eli maanantain vapaapäivä muuttui juoksupäiväksi.
No vähän kankeasti meni juoksu, kai se monen päivän tauko + viikonlopun riennot teki sen, että jalat oli hapoilla aikalailla ekan kilsan jälkeen loppuun asti. Hetkeksi aina helpotti ja taas iski järjetön hapotus. Ja koitin juosta rauhallisesti ja pitää sykkeitä mahdollisimman alhaalla, onnistuikin n. puoleen väliin asti. Sitten alkoi selkeästi voimat vähetä ja piti tehdä enempi töitä, että askellus pysyy juoksun puolella.
Lenkille lähtiessä ajattelin, että juostaan nyt edes se 3,5 km lenkki. Mutta jos tuntuu kohtuulliselta, niin kokeillaan vähän lisää... No eihän se juoksu hyvältä tuntunut yhtään. Mut päätin sit lopulta, että ei tää tän pahemmakskaan tää olo mene niin juostaan sit vähän lisää. Mittaa tuli sitten lopulta yhteensä 4,3 km. Eihän se paljoa jääny lopulta siitä 5 km, että ehkä senkin olis pystynyt...
Olo oli lenkillä kyllä ku vanhoissa piirretyissä, joissa oli toisella olalla piru ja toisella enkeli. Sellanen pään sisäinen väittely kävi, että juoksenko enempi vai en. Että jaksanko vaiko en eli kuvittelenko että en jaksa. No päätin sitten, että jos olen kotitienhaaran kohdalla niin, että aikaa on kulunut alle 28 minuuttia niin juoksen vähän lisää. Olin siinä ku aikaa oli kulunut 26,5 minuuttia. Eli vähän lisää siis, vaikka pahalta tuntuikin. Sitten lähestyi eka tienhaara mistä vois kääntyä taas kotiin päin. Mutta sitten mietin, että riittäiskö se 4 km lenkin täyttymiseen. Hassua ku pään sisällä toinen ääni sanoo, että 'mitä väliä tuleeko 4 km täyteen, ihan paska fiilis jo mennään kotiin, että loppuu tää tuska' ja toinen ääni vakuuttaa, että 'kyllä sitä vähän vielä jaksaa, mennään seuraavasta niin tulee ainakin se 4 km täyteen, ja ku valmiiksi jo pahalta tuntuu niin mitä väliä'.
No hölköttelin sitten vielä vähän pidemmältä ja netin reittipalvelun mukaan matkaa tuli n. 4,3 km. Aikaa meni 38,5 minuuttia.
Suurinpiirtein puoleenväliin asti sain pidettyä sykkeet alle 170, mutta sitten nousi ja ihan viimiset pari ylämäkeä oli sen verran tiukkoja, että nousi yli 180. Keskisyke oli 171 ja huippu kävi 184. Kaloreita kului 274.
Tuntuu hyvältä. Ja ei ole paha jumitus näin seuraavanaa päivänäkään. Ei se 5 km enää kaukana ole, ehkä ens viikolla tulee jo täyteen.
On se ihmeellistä mihin sitä pystyy ku vähän yrittää.
* Siis kun ihan silleen vahingossa otin sitten päivänokoset... Pesin aamusta muutaman maton ja aurinko paisto ihanasti ja aattelin, että hetkeksi pistän nurtislle viltin päälle pitkäkseni ja lähen sitten lenkille... heräsin pari tuntia myöhemmin. Onneks mamma hoiti muksut :D No sitten pitikin jo alkaa laittautua illan juhlia varten ja juoksut jäi. Mut kyllähän häissä sitten tuli vedettyä parit humpat...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti